Parannus ja anteeksianto
Harvat kertomukset opettavat parannusta ja anteeksiantoa liikuttavammin kuin Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta. Vertauksen miehellä oli kaksi poikaa. Vanhempi yritti tehdä aina oikein, mutta nuorempi poika oli kapinallinen. Hän meni kauas kotoa ja käyttäytyi häpeällisesti. Kun hän viimein käsitti mielettömyytensä, hän teki parannuksen ja palasi kotiin. Kun isä näki pojan tulevan, hän juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja toivotti hänet tervetulleeksi kotiin ja järjesti hänelle ilojuhlan. Se suututti vanhemman veljen, joka syytti isää siitä, että tämä kohteli parannuksen tehnyttä poikaa paremmin kuin häntä. Mutta isä opetti hänelle, että on oikein iloita, kun joku kääntyy pois synnistä. Perheet kamppailevat joka päivä samanlaisissa tilanteissa. Kertomuksen nuoremman pojan piti tehdä parannus ja vanhemman pojan piti antaa anteeksi. Perheessä jokaisen pitää aika ajoin tehdä parannus, antaa anteeksi ja saada anteeksi. Voimme oppia vertauksen isältä paljon taivaallisen Isän rakkaudesta ja siitä rakkaudesta, jota meidän tulee vaalia kodissamme. Tämän vertauksen lukeminen ja ajatteleminen voi auttaa meitä, niin että haluamme tehdä parannuksen ja antaa anteeksi. Lue tuhlaajapojan vertaus kohdasta Luuk. 15:11–32 (Luke 15:11–32).
|
